Читать книгу: «Pater Paulus: Ivailu yhdessä näytöksessä», страница 6

Viidestoista kohtaus

Edelliset. Narri.

NARRI (Ylpeillen.)

 
Se olen minä!
 

LAKEIJA (Hämmästyen.)

 
Sinä! "Pater Paulus!"
 

NARRI.

 
Niin minä! "Pater Paulus."
 

LAKEIJA (Hovimestarille.)

 
Onko totta?
 

HOVIMESTARI.

 
On.
 

COLOMBINA (Ikkunasta.)

 
Isä, isä, tule heti tänne!
 

HOVIMESTARI (Lähtee.)

NARRI.

 
Nyt kuulit sen, ken ompi sulhanen.
 

LAKEIJA.

 
Ja kuinka, kuinka käy nyt minun häiden?
 

NARRI.

 
Näin ollen, tässä tapauksessa
ne täytyy lykätä. Mä vietän häitä nyt!
 

LAKEIJA.

 
Sen konna! Ryöstit multa Colombinan!
 

NARRI.

 
Top! Pikkuhiljaa! Malta hetkinen!
Sun pitäisihän itse ymmärtää,
mun kaltaiseni mies sun kilpakosijana
kyll' aina voittaa! Katso minua!
Tää mieskö naisia ei hurmais? Mitä?
Mä vietän häitä nyt! Sä tiedä se!
 

LAKEIJA.

 
Et vietä, vannon sen, mun sappen paisuu,
ja veri vihaa keittää suonissani,
sä viettelijä, konna, petturi,
tään maksaa saat sä vielä hengelläsi!
 

NARRI.

 
Top! Pikkuhiljaa! Katso, tuolta jo
nyt saapuu vieraat häihin. Malta hetki!
 

(Vieraita alkaa tulla.)

LAKEIJA.

 
En malta, en!
 

NARRI.

 
Sun täytyy malttaa mieltäs!
On sulla aikaa vielä tapellakin.
 

(Vieraille.)

 
Mä teidät morsiamen isän eestä
nyt tervetullehiksi tervehdän.
Siis istukaa!
 

(Vieraat katselevat ympärilleen ja alkavat nauraa kikattaa.)

 
Teill' ompi ehkä hauska,
kun nauratte? Hää-ilo alkaa kohta,
mä vakuutan, tääll' että tulee lystit!
No miksi nauratte?
Ai saakeli!
Miss' ovat tuolit? Suokaa anteeksi!
Niin paljon tääll' on ollut hommaamista!
Niin pienen seikan pian unhottaa,
mut erehdyksestämme häpeän
mä sulhasena yksin kantaa tahdon.
 

(Vieraat katselevat kummastellen toisiaan.)

 
Niin, sulhanenhan täällä olen minä!
 

(Nauravat.)

 
Se totta on. Sen teille todistan,
jos seista jaksatte te hetkisen.
Kas tämän koneen keksinyt oon minä!
 

(Ottaa taskustaan vaa'an, sydämmen ja rahoja.)

 
Kas tässä, tässä on mun keksintöni!
Nyt niinkuin näette, tää ompi vaaka,
ja vaa'alle mä panen sydämmen,
ja näillä punnitsen, se paljon painaa.
 

(Panee rahoja toiseen vaakakuppiin. Nauravat.)

 
Nyt viisari jo nousta alkaa hiukan.
Se merkitsee: "On tyttö ynseä."
No vielä yksi raha, noin, kas noin,
tää merkitsee: "Hän alkaa leppyä."
Ja vielä yksi raha, heipä hei,
tää merkitsee: "Hän salaa rakastaa."
Ja vielä yksi raha, juuri näin,
tää merkitsee: "Oi kaunis kuutamo!"
Ja vielä yksi raha, viimeinen,
tää merkitsee: "Oi armas, olen sun!"
 

(Nauravat.)

 
Te nauratte! Te ette usko mua!
Tää totta on! Mä vannon teille sen,
tuon verran painaa sydän ihmisen!
 

(Viskaa vaa'an maahan.)

Kuudestoista kohtaus

Kaikki. Hovimestari ja Colombina.

COLOMBINA (Tulee kiireesti hovimestarin kanssa talosta.)

 
Sen konna, miksi sua kutsuiskaan,
sä naisen turvattoman petturi!
 

HOVIMESTARI.

 
Kautt' taivaan! Hirtätämme sun! Sen vannon!
 

NARRI (Yrittää puhua.)

COLOMBINA.

 
Sun helmes' oli väärät, väärät, väärät,
sun rannerenkaas oli vaskea
ja sormuksesi lasia ja rautaa.
Sen konna!
 

NARRI.

 
Signorina! Malttakaa!
 

HOVIMESTARI.

 
Sun rahas oli väärää, arvotonta.
Mä heti herrallemme valitan
sun rikoksesi.
 

NARRI.

 
Sallikaa, mä puhun!
Voi olla, että helmet oli väärät
ja renkaat vaskea ja sormukseni rautaa.
Voi olla, että rahat oli väärät!
Mut väittää uskallan, mun helmeni
ol' yhtä oikeat kuin sinun
 

(Osoittaa Colombinaa.)

 
rakkaus.
Jos sulle
 

(Osoittaa hovimestaria.)

 
annoinkin mä väärää rahaa,
niin väitän, liiankin se oli hyvää
siit' tavarasta, jota sulta ostin!
 

(Lakeijalle.)

 
No veli, tullos pois, nyt seuraa mua!
 

(Ottaa lakeijaa käsivarresta ja tempaa viinikorin käteensä. Lähtevät.)

LOPPU