Читать книгу: «Riita-asia: Ilveilys yhdessä näytöksessä», страница 3

NELJÄS KOHTAUS

LIND (yksinänsä, vetää paperit taskuistansa, panee ne päänalaiseksi tilallensa, niiden päälle takkinsa, jonka riisuu päältänsä, lakkinsa panee päähänsä ja vetää sen korvillensa. Sitten rupeaa pitkällensä vuoteelle ja peittäytyy päällysnutullansa. Kaikki tämä tapahtuu seuraavan puheen kuluessa).

Hiiden seikka! Sekö paha henki minun teaatteriin vei! Mutta kuinka voivat teaateriherratkin pitää näytelmää, joka kestää kello seitsemästä kello yhteentoista, ja josta rehellinen ihminen ei ymmärrä sanaakaan. Ja kuinka voivat laskea teaaterin niin täyteen ihmisiä, ett'ei kukaan pääse sieltä pois? Ja tässä paholaisen kaupungissa ovat kaikki kadut aivan yhdennäköisiä – minun olisi taitanut pitää kääntyä vasempaan käteen, silloin kuin käännyin oikeaan, niin olisin majataloni löytänyt! Ja että senkin lemmon paikan nimi piti unhottaani! Se juuttaan riita, siitä ei ole muuta kuin alinomaista harmia ja vastusta. Se ilkiö, tuo Ruotsila, kiusaa minua jo kahdeksatta vuotta tällä riidalla, ja koko tällä ajalla ei minulla ole ollut yhtään oikein iloista hetkeä! Vaan, Luojan kiitos, kolmen viikon perästä se nyt viimeinkin taitaa loppua. Jos minä en voita, niin ei sitten maailmassa enää olekaan oikeutta! No, no, minun asianajajani on julma mies, sitä ei kukaan voi kieltää. (Nousee istuallensa.) Hm, välttää tämä yhdeksi yöksi.

VIIDES KOHTAUS

Lind, Kaski, Ruotsila.

KASKI (avaa oven, vielä ulkona). Tässä ei auta tinkiminen, kenen vahtimiehet ovat minulle jättäneet, sen panen minä lukon taakse; hyvästi järjestetyssä valtakunnassa tarttuu kaikki toinen toiseensa kauniisti kiinni, niinkuin hampaat myllyn rattaassa! Pois sisään, siellä on jo seuraa!

RUOTSILA (tulee). No, niin ottakoon teidät kaikki, mitä kaupungissa on, se ja se!

KASKI, Se on oikein, kirotkaa vähän, niin kevenee sydämmenne! Kaikki vangit tekevät niin. (Pois).

LIND (joka on noussut istuillensa, kuuntelee tarkasti).

RUOTSILA. Tämä siivoa on! (Menee etupuolelle, heittää päällystakkinsa oikeanpuoleiselle tilalle ja keksii samalla Lind'in).

LIND (istuu ja katsoo tarkasti häneen).

RUOTSILA. Kuka – (huutaen) Lindihän se on!

LIND (yhtä haavaa huutaen). Ruotsila! (Hyppää ylös, juoksee ovelle ja kolkuttaa sitä). Vanginvartija hoi, lukitsija, vahtimies, vartija, polisimies! (kolkuttaa).

RUOTSILA (juoksee, Lind'in ylös-hypätessä, peljästyneenä tilansa taakse Lind'in kolkuttaessa). Hoi yövartija, pranvahti, sianpistäjä, siltavouti, kersantti, makkaransyöjä, vahtmestari, kasakki, raastuvanpalvelija! Millä näistä lukemattomista nimistä mainitaan sitä miestä! Kuulkaa hoi!

(Avainten helske kuuluu ulkoa).

LIND (vetää takin päällensä). Jumalalle kiitos, se tulee jo. Tätä vielä tarvittiin!

KASKI (tulee). Mikä mölinä täällä syntyi? Mikä teitä vaivaa?

LIND. Vanginvartija, tuon miehen kanssa en minä voi jäädä yhteen!

RUOTSILA (tulee sängyn takaa). En minäkään hänen kanssaan, antakaa minulle toinen huone!

KASKI (kuivakiskoisesti ja tyynesti). Vieläpä muuta!

LIND. Älkää arvelko kauan, se on aivan mahdotointa, että me voisimme olla yötä samassa huoneessa.

RUOTSILA. Minun pitäisi peljätä hengen vaaraa tuon miehen kanssa!

KASKI. Ohoo!

LIND. Entäs minun? Se on vielä kysymyksen alainen asia, kumpiko meistä suurempaan hengen vaaraan joutuisi!

RUOTSILA. Vanginvartija, eroittakaa meidät!

KASKI. Se ei käy laatuun.

LIND. Kuinka?

RUOTSILA. Sen pitää käydä laatuun!

KASKI. Minulla on selvä asetus asiasta. Vangitut sijoitetaan huoneisiin sitä myöten kuin tänne tulevat. Tähän huoneesen kuuluvat numerot seitsemän ja kahdeksan. Vasta sitten kuin tämä huone on täysi, saan toisen ottaa.

LIND. Vaan kuulettehan —

RUOTSILA. Me joudumme suureen vaaraan, jos jäämme yhteen!

KASKI. Rupeatteko tappelemaan?

RUOTSILA. Tuo lyö minun kuolijaaksi!

LIND. Tuo myrkyttää minun!

KASKI. Hm, hm, sitä en minä voi auttaa, sitä pitää minun katsastaa. Jos täällä kukaan lyödään kuolijaaksi, niin minä ensin annan siitä raportin, sitten tulee sihteeri ja katsoo asian paikalla, sitten tulee se kämnerinoikeuden eteen, sitten pannaan tekijä läänin-vankihuoneesen. Hyvästi järjestetyssä valtakunnassa tarttuu kaikki toinen toiseensa kauniisti kiinni, niinkuin hampaat myllyn rattaassa!

RUOTSILA. Jassoo, te ette siis tahdo antaa minulle toista huonetta?

RASKI. Minulla ei ole toista huonetta!

LIND. Meidän täytyy siis olla yhdessä?

KASKI. Niin säätää asetus!

RUOTSILA. Olkoon sitte teidän vastuunne päälle! (vetää hänen syrjään).

Lindihän se on tuo, ettekö sitä heittiötä tunne?

RASKI. Vai niin?

LIND (vetää hänen syrjään). Ruotsilahan se on tuo, se häijymäinen pejuoni!

RUOTSILA (niinkuin edellä). Ilkein konna koko Janakkalassa!

KASKI. Saattaa olla!

LIND (niinkuin edellä). Pahin mustalainen koko pitäjäässä!

KASKI. No, elähän mitään! No, levätkää rauhassa! (Rupee lähtemään).

LIND. Vaan kuulkaa nyt toki!

KASKI. Jassoo, ilta-ruokanne – sen saatte paikalla, muusta minä en rupee puhumaan. (Pois).

LIND ja RUOTSILA (lähtevät hänen perästänsä, vaan kuin ovella yhtyvät toinen toiseensa, pakenevat he pelästyneinä kumpikin sänkynsä taakse, jossa kävelevät edes takaisin, välistä aina vihaisesti katsoen toinen toistansa).

LIND (itseksensä). Kaiken hyvän päälle vielä tätä tarvittiin!

RUOTSILA (itseksensä). Jos minä sen roiston voisin myrkyttää!

LIND (its.). Kyllä se on mies minut maatessani murhaamaan!

RUOTSILA (its.). Jos se tulee päälleni, niin olen onnetoin, sillä hän on paljoa vahvempi kuin minä!

LIND (its.). Minä en uskalla ruveta maata!

RUOTSILA (its.). Minun pitää olla varuillani!

LIND (its.). Ja eihän tää yökään ikäänsä kestäne!

RUOTSILA (its.). Kolmen viikon perästä ovat asiat toisin. Jos hän tulee kulungit maksamaan, niin täytyy hänen myödä karjansa ja kartanonsa, ja niin pääsemme hänestä viimmeinkin.

KASKI (tulee, tuopi paistia, kurkkuja, putellin viintä, levittää liinan vasemmanpuoleiselle pöydälle ja panee ruuan sille). No, herra Lind, on tässä nyt rasvainen pala paistia ja pari kurkkua.

LIND (istuutuu ja syöpi). Tarpeen se olikin, minulla on nälkä.

RUOTSILA (itseksensä). Hm, kylläpä se hyvälle haisee! Lempo, minulla käy kun kaikki veden valtaan, – minulta jäi iltanen syömättä, ja kuin noin koko illan juopi eikä mitään syö, niin tulee tuima. (Korkealla äänellä). Kuulkaas, hyvä ystävä, ettekö minullekin voisi hankkia jotain syötävää?

KASKI (osottaa kättänsä, niinkuin rahaa saadakseen). Hyvin kyllä, mutta sukkelaan, nyt on jo myöhä, pitää sitä minunkin levolle päästä.

RUOTSILA (etsii taskuistansa). Saakeli, nyt vasta muistan, että rahakukkaroni unohtui viinikauppaan.

KASKI. Vai niin? Se on paha! (Aikoo lähteä).

RUOTSILA (tarttuu häneen). Vaan, hyvä ystävä, pankaa tämä nyt omista rahoistanne huomeiseen aamuun asti, niin kyllä minä sen teille paraiten maksan.

KASKI. Ei, siihen kauppaan en minä rupea!

RUOTSILA. Minä olen rusthollari Ruotsila Janakkalasta.

KASKI. Se on teille sangen hyvä!

RUOTSILA. Jumalan nimessä, kunniallinen mieshän minä olen!

KASKI. Niin, vaan kunniallisuutenne tähden ei teitä ole kiinni-pantu.

RUOTSILA. Kuinka niin?

KASKI. Hm, niin, juohtui mieleeni, että te olette "Suomessa" särkeneet ruudun ja tahtoneet akkunasta sisään mennä.

RUOTSILA. Minä tahdoin päästä sisään!

KASKI (viekkaasti nauraen). Aivan oikein.

RUOTSILA. Ovet olivat kiinni!

KASKI. Aivan oikein.

RUOTSILA. Eikä kukaan tullut avaamaan!